Kaikki mitä toivoa saattaa!
Teksti: Katja Laine
Viirin perhe Rovaniemeltä on majoittunut "mäkkäritaloon" perheen Inka-tyttären sairaalareissujen myötä jo useamman kerran. Talo saakin perheeltä osakseen ansaittua kiitosta.
- Ensimmäinen kosketus Taloon meillä oli vain muutama päivä Inkan syntymän jälkeen, kertoo perheen isä Sami Viiri. Lastenklinikalta oli osaston kautta ilmoitettu Talolle perheen tilanneesta ja majoitus onneksi järjestyi vihreän talon Voikukka-huoneesta.
- Otimme tiedon kiitollisuudella vastaan, oli ainakin yksi murhe vähemmän kaikkien muiden huolien ohella, perheen äiti Nina sanoo.
Viirit muistelevat vieläkin lämmöllä Talon ensi kertaa heissä herättämiä tuntemuksia.
- Kun tulimme taksilla puiden reunustamaa hiekkatietä pitkin Talon pihaan, tuntui kuin emme olisi Helsingissä päinkään. Oli kuin maalle olisimme tulleet, toteavat Viirit yhdestä suusta.
Inkan ensimmäinen sairaalareissu venähti kuukauden mittaiseksi, jona aikana Talo ja sen ympäristö ennätti tulla perheelle tutuksi. Viirien mielestä Talosta löytyy kaikkea mitä majoitukselta toivoa saattaa ja ennen kaikkea läheltä Lastenklinikkaa.
- Talo on niin lähellä klinikkaa, että siellä ennättää ja myös malttaa käydä vaikka kesken päivänkin syömässä tai hetken levähtämässä, Sami sanoo. Klinikan läheisyys mahdollistaa myös sairaalalomat. Inka esimerkiksi on monesti päässyt äidin ja isin matkaan Talolle silloin kun leikkausaikaa on jouduttu joskus odottamaan tai kotiin pääsy on venynyt.
- Myös Taloa ympäröivä luonto on mieltä rauhoittavaa ja varsin piristävää vastapainoa sairaalaelämään, Nina jatkaa kertomalla pihalla usein nähtävistä jänöistä ja fasaaneista. Talon pihapiiri onkin kovasti muuttunut kuluneen vuoden aikana, sillä nyt pihaa koristavat vanhojen omenapuiden lisäksi kauniit istutukset lasten leikkialueineen ja grillauspaikkoineen.
Viirit kiittelevät myös Talon varustetasoa ja tiloja. Talosta löytyy iso keittiö omalla jääkaapilla, olohuone, tarpeellinen leikkihuone, kodinhoitohuonetta ja saunaakaan unohtamatta.
- Kaikki huoneet ovat viihtyisiä ja tilavia, Nina kiittelee.
- Niin, ja löytyypä Talosta tietokone nettiyhteyksineenkin, Sami muistuttaa.
Yhteisiä oleskelutiloja Viirit pitävät hyvinä ja yhdistävinä. Vertaistukea ja kokemusten vaihtoa tapahtuu ikään kuin huomaamatta.
- Olemme tutustuneet moniin muihin sairaiden lasten perheisiin siinä aamupalaa tehdessä tai illalla tv:tä katsellessa. Muilta saatu tuki auttaa kummasti jaksamaan ja näkemään asioissa positiivisia puolia, Viirit jatkavat.
Perhetyöntekijä kahdesti viikossa
Ronald McDonald Talolla on käynnissä yhteistyöhanke Suomen Valkonauhaliiton kanssa, jossa tarkoituksena on pitkäaikaissairaiden perheiden voimavarojen lisääminen. Yhtenä hankkeen osa-alueena on Talolla kahdesti viikossa tapahtuvat perhetyöntekijöiden vierailut, jolloin perheillä on mahdollisuus keskustella heidän kanssaan mieltä askarruttavista kysymyksistä. Puhumisen myös Viirit kokevat tärkeäksi.
- Asioiden läpikäyminen puhumalla niin keskenään kuin muidenkin kanssa, on yksi tärkeimmistä selviytymiskeinoista silloin kun on vaikeaa, Nina ja Sami toteavat.
Osana yhteistyöhanketta Talolla järjestetään myös muskareita ja askareita, jotka ovat suosittuja Talon asukkaiden keskuudessa.
Kiitollisuus päällimmäisenä
Ensimmäisen "keikan" jälkeen Viirit ovat ennättäneet asua useita kertoja Mäkkärin Talolla. - Kaikki Talot on käyty lävitse, jopa useaan otteeseen, Sami virnistää.
Karua kertomaa korostaa se tosiasia, että Inkan ensimmäisen yhdeksän elinkuukauden aikana tyttö oli ollut hoidossa klinikalla puolet elämästään - hoitovuorokausia kertyi lähes 140.
- Aina emme ole Talolle päässeet, muutaman kerran on yövytty hotellissa Talon ollessa täynnä, Nina kertoo.
Talon ei tarvitse puolustaa paikkaansa Viirien sydämessä.
- Talosta on siellä vietettyjen viikkojen aikana tullut hyvällä syyllä sanoen toinen koti. Ja niinhän sitä sanotaan, että kotiin on aina hyvä tulla - silloinkin kun mieli on musta, Nina sanoo.
Viirin perhe haluaakin Sydänlapset-lehden välityksellä kiittää lämpimästi kaikkia Ronald McDonald Lastentalosäätiön tukijoita ja työntekijöitä.
- Erityisesti Johanna Serlachius ansaitsee aivan erikoiskiitokset aina niin ystävällisellä ja iloisella asenteellaan, Viirit toteavat yksimielisesti.
- Varsin hyvällä omatunnolla voin sanoa, että ilman mäkkärin taloa olisimme viime vuoden aikana todennäköisesti menettäneet järkemme tai ainakin olisimme konkurssissa, Sami naurahtaen toteaa ja jatkaa, että Taloilla vieraillaan varmasti jatkossakin - ellei sitten asukkaina, niin muuten vaan.
|
